Yhteinen alkuaineemme VESI
Mitä VESI on?
Vesi eli H2O, on huoneenlämmössä nesteenä esiintyvä vedyn ja hapen muodostama kemiallinen yhdiste. Mutta mitä vesi merkitsee ihmiselle? Paljonkin, etenkin puhdas vesi, johon kaikilla ei ole mahdollisuutta. Ihminen on suureksi osaksi vettä joten on elintärkeää tarjota sitä elimistölle säännöllisesti, näin vältämme sisäelinvaurioita ja pidämme kroppamme toiminnassa ja aivot virkeänä.
Elääksemme tarvittava vesi on ”makeaa” vettä, eli toisin sanoen suolatonta. Maapallon vesivarannoista 97% on suolaista vettä ja loput 3% makeaa. Jäljelle jäävää kolmea prosenttia edustavasta makeasta vedestä puolestaan suurin osa on vaikeasti käytettävissä jäätiköissä (77 %) tai maa- ja kallioperässä (22 %). Vain noin 1 % maailman makeasta vedestä on helposti hyödynnettävissä järvissä, joissa ja tekoaltaissa: se tarkoittaa minimaalista 0,036 prosentin osuutta maapallon kaikesta vedestä.
Vesi toimii myös luonnillisimpana liottimena, veteen liukenee jossain määrin monetkin aineet. Vedellä pystyy turvaamaan paljon erilaisia tärkeitä prosesseja, mutta on samalla myös altis likaantumaan siihen liukenevien myrkkyjen ja erilaisten kasvustojen vaikutuksesta.
Muutama sananen historiasta
Vesihuollon historia yltää pitkälle jo antiikin Rooman aikaan jossa tehtiin jo viemäristöjä kaupunkeihin jotta juomavesi ei saastuisi. Silloin jo on osattu yhdistää huonolaatuisen veden ja sairauksien välille muotoutuva yhteys. Valtaosa nykymaailman sairauksista liittyy huonolaatuiseen veteen jota on käytetty juomiseen ja ruuanlaittoon, tämä korostuu etenkin seuduilla jossa on valtava pula puhtaasta vedestä, yli päätään minkään tasoisesta vedestä.
Helsingissä vesijohtojen kehitys on alkanut jo 1800-luvulla saksalaisfirman Neptun:in johdolla. Vesi otettiin läheisistä vesistöistä ja se puhdistettiin vain desinfioimalla kloorilla, näin toimittiin aina vuoteen 1982 saakka.
Vettä kotikraanasta
Pääkaupunkiseutu
Nykyisin Helsinkiin ja sen ympäristöön vesi saadaan graniittisiin kalliokerroksiin rakennetulla tunnelilla. Vesi tulee Suomen toisiksi suurimmasta järvestä Päijänteestä. Vedenottamo sijaitsee Asikkalassa joka on 36 metriä korkeammalla kuin Helsinki, jonka johdosta sitä ei tarvitse pumpata ja veden virtauksesta saadaan hyötyä vielä sähköntuotantoon. Päijänne-Helsinki välisen tunnelin mitta on huikeat 120 kilometriä. Tunnelin tilavuus on 2 miljoonaa kuutiometriä ja tämänhetkinen tarve vedelle on n. 2,5-3 m3/s, eli vesimäärää voidaan suurentaa vielä merkittävästi. Vuodessa Päijänteestä otetaan vettä n. 70milj. kuutiometriä, joka ei aiheuta järvelle vahinkoa sillä määrä on vain 1% veden luonnollisesta valumasta.
Sen lisäksi että Päijänne on yksi suurimmista järvistä, se on myös puhtaimpia ja vesi juomakelpoista sellaisenaankin. Vedenottopaikka on silti sijoitettu kauas rannasta ja tarpeeksi syvälle jotta sääolosuhteet eivät vaikuttaisi veden laatuun. Vesi kuitenkin käsitellään Pitkäkosken ja Vanhankaupungin vedenpuhdistamoissa. Vedestä sedimentoidaan ja suodatetaan ensin siihen liuenneita ainesosia pois jonka jälkeen vielä otsonoidaan ja hiilihapotetaan ja happo-emästasapaino normalisoidaan kalkkivedellä ja pH pidetään 8,5:ssä. Sen jälkeen vesi kulkee vielä uudemman kerran hiilisuodattimien läpi ja se desinfioidaan ultraviolettivalolla. Vielä ennen kuin vesi lähtee kuluttajalle, siihen lisätään säilöntäaineet, joilla nostetaan emäksisyyttä vesijohtoverkoston korroosion vähentämiseksi. Veteen lisätään myös kloramiineja, ettei vesi menisi putkistossa huonoksi orgaanisesta aineksesta ja bakteereista, ollessaan matkalla puhdistuslaitokselta kuluttajilleen.
Kaikista puhtainta vesi on vedenpuhdistamoilla. Kaikki säilöntäaineet mitä puhdistamolla veteen lisätään, tehdään putkistojen ja veden laadun säilymisen vuoksi.
Vesitornin virka
Kaupunkien korkeimmilla pakoilla sijaitsevien vesitornien tehtävänä on varastoida vettä hätätilanteita varten esimerkiksi tulipalojen varalle. Tornien päätarkoitus on kuitenkin lisätä vesiputkien käyttöikää, tasaamalla painevaihteluita. Vesitornien avulla vahvistetaan myös että kuluttajat saavat tarpeeksi vettä kulutuspiikkien aikana, mm. aamuisin ja iltaisin, näin säästetään samalla sähköenergiaa.
Kauppatavarana vesi
Euroopassa vedelle on määritelty kuinka paljon vesijohtovedessä voi olla kemiallisia aineita ja niiden yhdistelmiä. Elohopea, fosfori, nikkeli, sinkki, alumiini, arseenit, lyijy, kromi, nikkeli ja nitraatit ovat näistä tunnetuimpia, mutta lista on pitkä, eivätkä kaikki näistä ole huonoja, mutta kaikille on määritetty rajansa. Suomessa vesi sisältää suoloja ja mineraaleja juuri sen verran mitä ihmiselimistö tarvitsee toimiakseen normaalisti. Kaikkialla maailmassa ei kuitenkaan näin ole, ja puhtaasta vedestä on tulossa aina vain enemmän pulaa maailmalla. Vedestä on tulossa arvokas kaupankäynnin väline.
Vanhenevat putket
Suomessa on 100 000 kilometriä vesiputkia, joista noin 6 prosenttia eli 6000 kilometriä on arvioitu huonokuntoisiksi. Suurin osa Suomen vesijohtoverkostosta on rakennettu 1960-1970 luvuilla ja osa jopa vieläkin aikaisemmin. Tämä tarkoittaa sitä että putkien käyttöikä on alkanut tulla vastaan. Korjauksia on kunnissa lykätty taloudellisista syistä. THL:än mukaan siitä aiheutuvat ongelmat ovat alkaneet näkyä jo viimeisen 10 vuoden aikana. Suomessa on yhteensä n. 100 000 kilometriä vesiputkia. Vuoden 2019 Suomen Rakennusinsinöörienliiton tekemässä ROTI-raportissa kerrotaan että jopa 6% Suomen vesijohtoverkostosta on erittäin huonossa kunnossa. Tällä hetkellä putkistojen korjausvelkaa lasketaan jo sadoissa miljoonissa euroissa. ROTI-raportista käy myös ilmi että kunnilla ei ole jäsenneltyä suunnitelmaa vesijohtoverkoston kunnossapidosta. Entisaikaan verkostoja rakennettiin myös ylisuuriksi ennakoitujen vedenkäyttö tarpeiden mukaan, virtaus on kuitenkin ollut vähäisempää ja tämä mahdollistaa mikrobeille enemmän kasvualustaa putkistoissamme. Kloorin käytön vähentäminen veden puhdistuksessa on myöskin ollut omiaan vauhdittamaan mikrobien kasvua.
Jo yli 15 vuotta sitten tehdyissä tutkimuksissa useasta kymmenestä vesilaitoksen vesinäytteestä löytyi homeita ja sädesieniä. Tämä on verrattavissa järviin joissa on jonkin verran levää. Suurimpia ongelmia ovat silti putkivuodot. Täytyy silti muistaa että täysin ehjiinkin putkiin kertyy mikrobikasvustoa, biofilmiä, homeita mahdollisesti ja saostumia.
On myös hyvä ottaa huomioon talouksien/talojen putket ja niiden kunto. Suomessa on valtavasti vanhoja asumuksia joiden putkistoja ei ole uusittu ja joiden käyttöikä on jo umpeutunut vuosia sitten.
Myös vedenottamoiden kunnossa on huomautettavaa. Pohjavedenottamo on saatettu aikanaan sijoittaa huonoon kohtaan, joka mahdollistaa pintavalumien pääsyn veteen. Pääsyyt pohjavesien likaantumiseen ovat mm. lumien sulamisvedet, ilmastonmuutos ääri-sääilmöineen sekä rankkasateet. Myös sähköjohtojen maakaapeloinnit ovat aiheuttaneet putkirikkoja joiden seurauksena vesi on päässyt saastumaan.
Jos sinäkin haluat turvata itsellesi ja perheellesi puhtaan juomaveden vuosiksi eteenpäin – käy tutustumassa ekologiseen ja tehokkaaseen, suomen olosuhteisiin mainiosti sopivaan vedensuodattimeen, joka puhdistaa vetesi mm.putkistosaasteista, kuitenkin säästäen luonnolliset ja hyvät suolat ja mineraalit vedessä, pitäen suomalaisen veden edelleen hyvänmakuisena ja terveellisenä.
